Liikuntaa muuttuvissa tilanteissa/kuntoutuessa


Leikkauksesta tuli eilen 2 viikkoa ja mikroliikunta on tullut tutuksi;)

Kipulääkkeiden tarve vähentynyt 1 tai 2 päivässä. Pää pitää hyvin sisätiloissa ja ulkona enää 1 kyynärsauva turvana. Tavoitteena joka päivä käydä eestaas kävelemässä naapureiden talojen luona useamman kerran kunnes pää tuntee jaksavan varmuudella kauemmas. Tasapaino/huimaus on siis ollut leikkuun jälkeinen ongelma enempi kuin kipu johtuen leikkuun luonteesta ja SE vaatii kärsivällisyyttä. 😬


Sisällä mulla on aktiviteettipisteitä :Käytävällä seisoskellessa piirrän kahdeksikkoja nenällä mielikuvissa vessan oveen vahvistaen niskan pieniä lihaksia. Makkarin ovesta roikkuu kuminauha, jossa pari keskivartaloa vahvistavaa liikettä tai lavoille liikettä. Olohuoneessa on tasapainotyyny, jossa eri juttuja ja kätevä myös pohjetreenille. Keittiössä teen fyssareiden ohjaamaa askellus juttua. Sohvalla hartiajumppaa ja istuen kallistuksia/silmäjumppaa. Salilla tehtävistä kyykyistä on ollut hyötyä, kun päätä ei ole voinu laittaa yhtään alaspäin ja selkäsuorassa hallitusti arjen kyykkimiset on sujunut hyvin. 


Lepohetkillä on luettu lehtiä, kuunneltu musiikkia, katsottu naissotilaita kaksi tuotantokautta ja hoidettu pätkissä yritysten markkinointia ja opintojakin hieman. 


Elämä ei ole koskaan tasaista. Välillä haastaa enempi, välillä vähempi. Liikkuminen tulisi aina sovittaa arjen kuormitustekijöiden mukaan, jotta myös palautumiselle jää riittävästi aikaa ja mielekkyys säilyy. Pääasia että kroppa saa liikettä, tapahtuu se sitten arjessa tai harrastuksissa. 


Välillä turhauttaa, myönnän! Sitten täytyy taas muistuttaa itseä, että mitä jos ystäväsi olisi samassa tilanteessa, mitä sanoisit hänelle nyt? Moittisitko vähästä liikkumisesta vai kannustaisitko, jotta hän liikkui kiireestä huolimatta? Tai pystyi tekemään jotain, vaikkei ehkä sitä mitä olisi halunnut. 
Pyrin pitämään mottona aina mielessä, mitä kaikkea pystyy tekemään, vaikkei jotain  pystykkään😊


💖Janika