Liikkumisen haasteita operaation tai sairastelun jälkeen


Ei muuten ole helppoa… Itse aloitin hiukan liian innokkaasti 6 viikkoa operaatiosta kun tuntui, että kroppa oli täynnä virtaa! Sen jälkeen jouduinkin lepäämään lähes 2 viikkoa kovan pääkivun ja huimauksen vuoksi. Noh. Taas se oman kehon kuuntelun merkitys korostuu. Ihan kuin pitäisi vetää rajoja itselleen.
Osaltaan tulee kuvioihin myös pelko, missä määrin uskaltaa tehdä lisää tiettyjä juttuja, jotta saa kropan liikkeelle turvallisesti, mutta sopivan nousujohteisesti ilman toistuvia suurempia takapakkeja. 


Aluksi niskan liikkeet oli hyvin rajoittuneet ja liikettä en hakenut suoraan niskaan vaan pumppaavaa liikettä tuli niskaan esim jalkaliikkeistä. Jännä juttu, niska on alkanut liikkumaan ja vähän kuin koko kropasta olisi ruostuneet kettingit rasvattu kun keho tykännyt sopivan maltillisesta liikkeelle lähdöstä.:)

Nyt neljättä viikkoa olen saanut kipuja ja lihasjumeja hallintaan pienillä päivittäin tehtävillä 20-30minuuttia kestävillä  nousujohteisilla liikkuvuus ja keskivartalo treeneillä, mistä olen kovin kiitollinen:)


Jumppien lisänä on kulkenut potkukelkkailut (kyllä, vein äitin potkurin lainaa, kun alkoi hidas vauhti kyllästyttää🤭) ja koiran kanssa lyhyet ja välillä vähän pidemmät ulkoilut useamman kerran päivässä,omien voimavarojen mukaan.‍


Kotitreenit on siinäkin mielessä ollut hyödyllisiä, kun jumppia tekee oman kehon painolla, hoksaa tiettyjä heikkoja lenkkejä, jotka vaikuttanut arjessa toimimiseen. Näitä on nyt hyvä sauma vahvistaa. 
Ensi viikoilla tarkoitus lisätä mukaan kokonaisvaltaisempia lihaskuntotreenejä kotona. Kun sietokyky alkaa kasvaa, kyllä mieli salillekin voimatreenien pariin jo kaipaa <3


👉Jos sulla terveyshaasteita, joihin kaipaat kartoitusta, varaa sairaanhoitajan etäkonsultaatio meiltä, etsitään mielellämme kanssasi ratkaisua💖

💖Janika