Leikkauksen jälkeinen kuntoutuminen

Maa sai hetkeksi viikonloppuna ylleen kauniin valkean lumipeitteen ja jouluvaloja ripusteltiin pimeyden iloksi😊


Reilu 3 viikkoa leikkauksesta ja pakko myöntää, että haluaisin mennä jo enemmän ja vakaammin. Kroppa ja mieli jaksaa ja huutaa lisää, mutta pää/niska ei vaan jaksa samaa tahtia. Nuorimman, 9-vuotiaan tyttäreni kanssa käyty yhdessä lähistöllä kävelemässä. Ehkä hieman tuskastuneena huokaisin kepin kanssa tössytellessä, että hitsi kun tämä äitin meno on niin hidasta, vielä kun tuli liukastakin. ”Tiiätkö äiti kun minua se ei haittaa yhtään, vaikka miten hitaasti kävelet ja pysähtelet” Toisena päivänä käveltiin hieman pidemmästi.Tällä kertaa en sanonut ääneen mitään, mielessä kyllä oli. Tyttö tuumas loppumatkasta: ”No niin äiti, sehän näyttää, että alat kuntoutumaan”  itsestä ei tuntunut siltä. Jotenkin Lapset osaa olla niin aitoja ja koskettaa yllättävillä kommenteillaan❤️ 


Toipuminen etenee, mutta maltillista on, ainakin jos minulta kysytään😅  Kaularanka on kireä kuin rautakanki, se hankaloittaa olemista ja liikkumista. Toisaalta, pienikin liike on tutkitusti hyvästä, Ukk-instituutti julkaisi tästä hyvän artikkelin (https://ukkinstituutti.fi/ajankohtaista/kevytkin-liikkuminen-voi-parantaa-terveytta/?fbclid=IwAR3BmchCpzVapCVK60CYUzlWbRw6qq6PDs_Trj5JSUNGVZE6VTObDZ9z93E)


Armollisuutta itseä kohtaan ja kärsivällisyyttä. Kiitollisuutta pieniä asioita kohtaan ja tiettyä sinnikkyyttä  Sitäpä tässä jälleen tarvitsee ja oppii. Tämä kun ei ole ensimmäinen pitkä kuntoutuminen itselle.
 Etäsairaanhoitajan puheluissa armollisuudesta jutellaan usein asiakkaan kanssa, mutta sitten sitä ei aina kyllä omalla kohdalla muista .

Voimavarana on ollut pienet happihyppelyt  useita kertoja päivässä, pienet yrityksen/opiskelun tekemiset, perhe ja ystävät, tv-sarjat. En oikein jaksa vaan olla, kaipaan pientä puuhaa aina. 

Kroppa on tottunut liikkeeseen. On tullut opittua miten arkiaktiivisuuden voi saada täyteen kiertämällä taloa, kävelemällä edestakaisin naapuritalojen väliä ja sisällä touhutessa. Suunnilleen tietää montako askelta on mihinkin. Virkumpana pysyy kun saa ulkoilla ja tehdä.

Kertokaahan ihmeessä mitä te teette silloin kun tuntuu ettei oo tekemistä eikä voi lähteä minnekään. Hyviä tv sarjoja? Leffoja? Ääni Kirjoja? Muuta? 
❤️Janika